Nettitikku automaattisesti

Olen vähän aikaa käyttänyt prepaid mobiililaajakaistaa etäkoneen nettiyhteytenä. Yhteyden toimivuus täällä vähän syrjempänä on ollut odotusten mukaista. Tampereen Pappilan alueellakin jopa kännykän kuuluvuus on ollut vähän mitä sattuu. Lähikäytössä nettiyhteys on ollut surkea, etäkäytössä vielä surkeampi. Ilmeisen turha toiveeni on ollut, että palveluntarjoaja panostaisi todella muuhunkin kuin markkinointiin ja asiakkaiden kalasteluun kilpailijoilta. Sitä odotellessa harrastajalla on ollut haasteita ja ilmeisesti parempien aikojen odotus tulee jatkumaan niin kauas kuin silmä siintää. Mutta harrastajalle haasteet ovat tärkeitä.

Täällä vapaa-ajan asunnossamme on ollut käytössä langaton kotiverkko, tukiasemanaan joko HTC kännykkä tai myös mobiiliyhteyteen pystyvä halpa reititin Jensen, ostettu aikanaan Gigantin poistomyynnistä. Se suostui yhteistoimintaan vain modeemin Huawei e220 kanssa, tai sitten en oikein osannut. Kokeilin paria muutakin tukiasemaa. Tulokset eivät olleet rohkaisevia. Ajattelin lisätä hiukan haastetta ja aloin tutkia mahdollisuutta ottaa nettiyhteys tikulla suoraan ja automaattisesti koneen käynnistyessä. Hanke taitaa poikia uuden haasteen, Linux-koneen säätämisen tukiasemaksi – sitten joskus.

  
Arvelin, että uudemman nettitikun, Huawei e1554, suorituskyky olisi parempi. Näin taitaa ollakin, mutta jostain kummasta syystä se ei kuitenkaan tosiasiassa paranna tarjottua mobiiliyhteyttä sinänsä. Siihen on tyytyminen.
Etälaitteiston muutoksen myötä kaapeliviidakko harvenee kahdella kaapelilla, ethernet-kaapelit ja ip-kameran virtakaapeli palaavat sisustusta koristamaan, jos joskus onnistun Linux-tukiasema -hankkeessa ja otan ip-kameran taas käyttöön.

Laitteistonani on pieni ”sikaarilaatikko” Packard Bell, ostettu Citymarketin poistomyynnistä ja varustettu käyttöjärjestelmällä Ubuntu 11.10, kymmenen euron USB-kamera - ostettu Ohlsonilta ja Huawei e1554 yhteytenään Saunalahden prepaid mobiililaajakaista. Laitteiston etäkäynnistys tehdään GSM-pistorasialla Tuta S30. Pistorasiaa lukuun ottamatta halpaa tavaraa. Prepaid-liittymät kuluttavat vain, kun niitä käytetään. Säästöllä, joka saadaan kiinteään laajakaistaan verrattuna voin joskus ostaa mopoauton.

Mobiili nettiyhteys muodostetaan Ubuntussa tavallisimmin graafisen NetworkManagerin avulla. Etäkäynnistyksessä kaiken pitää olla automaattista. Käyttäjä ei voi pistäytyä vastaamassa vuorovaikutteisiin yksityiskohtiin – ei edes kuittaamassa jotain.

Koneeni ottaa nettiyhteyden ohjelmalla wvdial. Jos se ei ole koneessasi vielä käytössä, sen voit asentaa vaikkapa graafisella synaptic pakettien käsittelyohjelmalla. Tarvitaan myös ohjelma wvdialconf, joka kirjoittaa tiedoston wvdial.conf. Tätä modeemin ohjauteidostoa joutuu editoimaan. Se käy kätevästi komentoriviltä komennolla sudo gedit /etc/wvdial.conf. Minun editoitu tiedostoni on seuraavan lainen:

[Dialer Defaults]
Init1 = ATZ
Init2 = ATQ0 V1 E1 S0=0 &C1 &D2 +FCLASS=0
Modem Type = USB Modem
Baud = 460800
New PPPD = yes
Modem = /dev/ttyUSB0
ISDN = 0
Phone = *99#
Password = a
Username = b
stupid mode = 1

Huomaat, että modeemin ohjaukseen ovat vieläkin käytössä Hayes:in AT-komennot. Ohjelman wvdialconf tekemään alkuperäiseen ohjaustiedoston malliin olen muuttanut muutaman kohdan. Huomaa: Käytettäessä ohjelmaa wvdial Saunalahden mobiililaajakaistassa salasana ja käyttäjän nimi vaaditaan, mutta ei ole väliä, mitkä ne ovat - siksi esim. a ja b. Kun tiedosto on editoitu ja tallennettu, voidaan kokeilu yhteyden muodostamiseksi aloittaa. Yhteys voidaan muodostaa yksinkertaisesti antamalla komentoriviltä komento sudo wvdial. Tämä ei kelpaa etäkäynnistyksessä, sillä joutuisit antamaan pääkäyttäjän salasanan - eli käymään koneella ja sen jälkeen palaamaan paikkaan, mistä etäkäytät. Selvitin, miten yhteyden saa syntymään tavallisen käyttäjän oikeuksin eikä mitään kysytä. Harrastamisessa on useampia menetelmiä asioiden selvittämiseksi. Olen ollut huomaavinani, ainakin omalla kohdallani, että mieluisin on se, missä ensin kokeillaan ja sen jälkeen luetaan mahdollista manuaalia. Niinpä ajoin komennon wvdial tavallisen käyttäjän oikeuksin. Tulostuneista virheilmoituksista päättelin, että muutamien aputiedostojen attribuutteja, muistaakseni hakemistossa /etc/ppp, pitäisi muuttaa. Tein muutoksia yhden kerrallaan ja lopulta komennon wvdial jälkeen ohjelma jäi ”roikkumaan” mustalle ruudulle. Kokeilu selaimella osoitti, että yhteys oli syntynyt. Yhteyden voi katkaista esimerkiksi em. mustalta ruudulta näppäilyllä CTRL-C. Kohtalaisen monimutkainen asia oli muuttunut perin yksinkertaiseksi, ”wvdial”. Toimivuuden testauksen jälkeen lisäsin yhteyden muodostuskomennon Ubuntun valikkoon ”Käynnistettävät sovellukset”.

Etäkäyttöä varten olen asentanut Ubuntuun ohjelman TeamViewer, joka toimii sekä etäkäyttöpalvelimena että tarvittaessa etäkäytön asiakasohjelmana. Ohjelma on hyvä siksi, että sitä käytettäessä etäkoneen ip-osoitetta ei tarvitse tietää vaan TeamViever löytää etäkoneen sen yksilöllisen tunnusnumeron perusteella. VNC olisi kätevämpi, sillä Android käyttöjärjestelmää käyttävässä tabletillani TeamViever etäkäytön asiakasohjelmana on aika kömpelö. Kömpelyyttä lisää mobiililaajakaistan hidas yhteys. Etäkoneella pitää olla valmis verkkoyhteys, sillä Teamviewer ei välttämättä osaa ottaa kiinni vasta käynnistyksen jälkeen muodostettuun yhteyteen. Siksi olen TeamViewer:in käynnistys skriptiin rakentanut ”dynaamisen” viiveen. Skripti näyttää tältä:

#!/bin/bash

while [ ! `curl -s http://whatismyip.org/` ]
do
    sleep 2
done
sleep 2
/usr/bin/teamviewer &


Viiveellä maustettu skripti näyttää kohtalaisen varmasti antavan mahdollisuuden TeamViewer:in nettiin pääsyyn ja koneen etäkäyttöön.

Palveluntarjoaja nettiosoitteessa http://www.dy.fi antaa mahdollisuuden ottaa käyttöön oman ilmaisen domainin. Kun ”sikaarilaatikossani” on Apache käynnissä, ajattelin, että miksen ottaisi myös selaimella yhteyttä etäkoneeseeni. Osoite olisi http://haapasaari.dy.fi. Haastetta lisäävänä ongelmana on se, että nettitikulla muodostetussa yhteydessä koneen ip-osoitteeksi tulee milloin mitäkin. Lisäsin etäkoneeni käynnistykseen pienen kilkkeen, joka päivittää palveluun dy.fi koneen käynnistyksen yhteydessä saadun ip-osoitteen. Näyttää toimivan. Pitkän aikavälin savutestejä en ole tehnyt, mutta selainyhteys on toiminut ja muutaman tunnin aikana web-yhteys etäkoneelleni on ollut vakaa, vauhti tosin ei ole huimannut. Nettisoitteesta http://haapasaari.dy.fi/webcam löytyy muutama ”etäkuva”, mutta vain silloin kun ”maaseutukone” on käynnissä. Osoitteesta http://haapasaari.dy.fi/video/ löytyy vastaavasti muutama videoleike maaseudun rauhasta (tapahtumattomuudesta). Kuvat ja videot on etätallennettu ohjelmalla Muikku (amerikaksi Cheese).

Helmikuun alussa 2012
Hannu Haapasaari

Talvea

Talven tullen käy viimat yli maan,
lehdetönnä nyt puut on viluissaan,
nurmikoilla on härmää kiiltävää,
yö päivän lyhentää.

Tänä vuonna tuon alunperin kai englantilaisen laulun sanat eivät ole aivan käyneet sääennusteesta. En tiedä kuinka oli Englannissa, mutta täällä härmääkin saatiin odotella aika myöhään syksyyn. Päivän lyheneminen sen sijaan tapahtui vanhan luonnonjärjestyksen tahdissa – pimeyttä riitti. Tulihan se pysyvä lumi sentään lopulta. Viime aikoina lumipeite on karttunut niin, että joku voi pitää tulosta jo liioitteluna. Lumipeitteen valoa lisäävä vaikutus on ehdottomasti miellyttävää – ja maisemat kauniita.  

Vuodet eivät ole veljeksiä, sanotaan. Sivuston Wolfram Alpha säähakujen mukaan joulunajan lämpötilat Tampereella vuosina 2010 ja 2011 näyttävät tältä:

 

Viime joulun aikaan olivat lämpötilat nollan tienoilla, mutta edellisenä vuonna oli nykykäsitysten mukaan kovia pakkasia. Käyristä näkyvät Tampereen lämpötilojen vaihtelujen erot kumpanakin vuonna.

Tätä kirjoitettaessa Ilmatieteen Laitoksen lähipäivien paikallissään ennuste lupailee kohtuullisia talvikelejä pikkupakkasin.

 

 

Kevättalven aurinkoa odotellessa 2012

Hannu Haapasaari

Mobiililaajakaista etäkoneen nettiyhteytenä

Panisinko saunan lämpiämään etäkäynnistyksellä100 kilometrin päästä - automatkan jälkeen odottaisi valmis lämmin sauna. Jos myisin jonkin sortin etäkäynnistyslaitetta, "sauna lämpiämään" olisi ehkä kelvollinen myyntimainos. Jos myisin laitetta tietokoneharrastajalle, olisi ehkä parempi ideoida muuta. En myy. Jos ostaisit, mihin voisit tarvita moista laitetta. Ohjelma Ritari Ässä on poskettomuudessaankin mielenkiintoinen tulevaisuuden visio. Olisi kätevää etäkäynnistää oma auto ilmaiselta Sampolan kirjaston parkkipaikalta. Kulkuväline ajelisi itse Stokan ovelle hakemaan isäntää hulluilta päiviltä. Järjestelmän hankinta- ja ylläpitokustannukset tulisivat katetuiksi säästetyillä parkkimaksuilla ja ostoksista saaduilla alennuksilla. Yli jäävä tuotto olisi käytettävissä vaikkapa edestakaiseen huvimatkaan junalla Humppilaan ja sieltä edelleen museorautatiellä Jokioisiin. Harrastelaitteiden kauko-ohjaus ei ole mitenkään uusi asia, monet pikkupojat ovat ohjanneet radio-ohjattavia laitteita. Etäkäynnistyksen ja etäkäytön tapaisia toimia suoritetaan perheessä kuin perheessä. Kahdeksankymmentäluvun beta-nauhurissani oli noin viiden metrin johdon päässä kytkin, jolla voi rajoitetusti komentaa nauhuria. Tänään harva käyttää televisiota tai nauhuria ilman "kapulaa". Digiboksin komentaminen etäkäytöllä antaa ohjelman katsojalle mahdollisuudet ravata jääkaapilla muulloinkin kuin mainoskatkojen aikana. "Etäpausetusta" käyttäen voit tehdä välillä kaikessa rauhassa kunnon voileivät ja jatkaa sitten siitä, mihin jäätiin. Autotallin ovi voidaan avata ilman, että kuljettajan tarvitsee nousta autosta ulos viimaan ja pakkaseen. Radiolinkillä toimivalla avaimella avataan auton lukitus. Sillä voidaan pienen matkan päästä myös "kysyä" missä kulkupeli on parkissa. Vastauksena on iloinen valojen vilkutus. Kodin langaton verkko antaa myös harrastelijalle mahdollisuuden kokeiluihin ja ideointiin. Mikrofanin kerholaisen pitämän ansiokkaan kerhoillan jälkeen muistelin, että olen jonkin aikaa pitänyt nettipalvelinta käynnissä ulkovarastossamme. En kuitenkaan viitsinyt pakottaa tietokonettani sopeutumaan talvikeleihin, olisi varmaankin hyytynyt pakkasissa. Kun tällä hetkellä pidän yhtä tietokonettani 120 kilometrin päässä, on etäkäynnistys ja etäkäyttö ollut mielenkiintoisena tutkimisen kohteena.

Käytössäni on ollut kahden tyyppisiä käynnistysreleitä. Pekka Ritamäen kehittämistä releistä on käytössäni ollut laite, jonka ohjaus perustuu kännykän näppäinääniin. (Tietoja löytyy kattavasti Probyte:n sivuilta, esim. http://remotesmart.wikidot.com/gsm-rele). Soittamalla releeseen kytkettyyn kännykkään voin yksinkertaisilla komennoilla kytkeä jonkin laitteen sähköt päälle tai pois. "Relekännykässä" on prepaid sim-kortti, jonka puheaikaa ei juurikaan kulu, koska kännykkä vain vastaa soittoihin. Sopivia vanhoja Nokian kännyköitä löytyy halvalla kirpputoreilta tai rompetoreilta. Kuuntelemalla soiton aikana laitteen vastausääniä pääsee hyvin perille releen tilasta. Kaukaisimmat soittoni komentojen lähettämiseksi olen tehnyt Lanzarotelta, Skype:llä. Etäisyydellähän ei ole merkitystä, mutta kun en ollut varustanut kaapelimodeemiani käynnistysreleellä, jouduin yhden kerran vaivaamaan tytärtäni modeemia buuttaamaan, kun Elisa-neiti oli nukahtanut kesken päiväuniensa. Soutumatka modeemia katsomaan olisi ollut aika hankala. Homma hoitui ja tietokone sekä kamera tottelivat taas kuuliaisesti etäkomentoja. Kamera kertoi, että siivousporukka oli unohtanut valot päälle kodinhoitohuoneeseen. Puhelinsoitolla etähenkilölle asia hoitui.

Linux käyttöjärjestelmä (minulla Ubuntu) on ollut hyvä, koska olen pystynyt välttämään hallitsemattomat automaattiset päivitykset. Windowsia kokeillessani kone saattoi päivitysten jälkeen joutua tilaan, jossa etäyhteys ei ollut mahdollinen. Windows-fanit varmaan toteavat, että olisi pitänyt opetella perusteellisemmin. Niin olisi, mutta kun elämän tarkoitus jo edesmenneen Douglas Adams'in mukaan on 42, niin en ole viitsinyt panostaa. Palvelimeeni olen varmuuden vuoksi sijoittanut mahdollisuuden etäbuuttaukseen. Yksi kotikameroistani on langattomassa kotiverkossa. Kamera hukkaa ajoittain nettiyhteytensä. Syy varmaan olisi kohtuuponnistuksin selvitettävissä, mutta edellä mainitusta syystä tarkempi tutkimus on tekemättä. Uudelleen käynnistämällä yhteys palautuu. Tällaista käynnistysreleen käyttöä on vähän vaikeaa mieltää hyötykäytöksi, koska sen merkitys maailmankaikkeudelle on huomattavasti vähäisempi yhdelle sen pikku muurahaiselle.

 

Toinen käyttämistäni reletyypeistä on TUTA S30 gsm pistorasia (Tietoja löytyy sivustosta http://coline.fi). Laitteelle lähetetään komentoja tekstiviestikoodeilla (esimerkiksi pistorasian tila #07#) ja se vastaa tekstiviestillä. Pistorasian voi asetuksella saada reagoimaan myös puhelinsoittoon (virta päälle tai pois). Laite reagoi vain asetuksissa ennalta määriteltyjen kännyköiden yhteydenottoihin). Jonkin aikaa oli käytössäni "yksiö" Nekalan Cityvarastosta. Huoneiston pinta-ala oli noin 3 neliömetriä. Mukavuuksia edusti yhteinen sosiaalitila. Ihan kätevä tilapäisvarasto. Ainoa haitta oli mielestäni se, että parisänky mahtui vain pystyasentoon. Ovi varastoon aukeni kännykkäsoitolla, siis saman tapaisella toiminnolla kuin gsm-pistorasiassani.

Otin vapaa-ajan asunnossamme käyttöön apulämmityksen. Ohlsonilta löytyi kätevä pikku lämmitin, maksimiteholtaan 1800 w ja "älyä" ei juuri nimeksikään - siis helposti komenneltava. Etäkäynnistän sen sopivasti vähän ennen 120 kilometrin ajomatkaa sinne. Asunnon lämmitys toimii sähköllä ja lämpötila on laskettu vähän alle kahdenkymmenen asteen silloin, kun emme ole paikalla. Etäkäynnistetty apulämmitin nostaa alle kahden tunnin ajomatkan aikana lämpötilan mukavammaksi. Tapanin  myrskyjen aikaan sähkölämmitteisillä asunnoilla oli sähkökatkoista johtuneita ongelmia, mm. lämmityksessä ja kylmälaitteiden toiminnassa. Myrskypäivän aamuna joskus kahdeksan jälkeen pistorasia ilmoitti sähköjen katkeamisesta ja illalla vähän ennen puoli yhdeksää tuli ilmoitus sähköjen palaamisesta. Samassa ilmoituksessa laite kertoi, että asunnon lämpötila oli laskenut kuuteentoista asteeseen. Seuraavana aamuna tuli ilmoitukset kahdesta lyhyestä sähkökatkosta ja samalla tieto, että asunnon "tyhjäkäyntilämpötila" oli palautunut ennalleen. Tässä kohden laitteen voidaan katsoa olleen "hyötykäytössä". Automaatioavusteisten toimintojen häiriintyminen pitkien sähkökatkojen takia esimerkiksi kotieläintiloilla on merkittävästi hankalampi asia kuin sähkökatko yksittäisessä asunnossa. Riippuvuus sähkön saannista tuli havainnollisesti tietoisuuteen kaikilla myrskyalueilla. Tuttavaperheellämme sähkökatko oli kestänyt 32 tuntia. Esimerkiksi ruoanvalmistus vaati tuolloin melkoista improvisointia.

Loma-asuntomme tietokoneen etäkäyttö on mielenkiintoinen haaste. Tarvittavat laitteet eivät saisi maksaa juuri mitään. Sähkö- ja nettikulut pitäisi minimoida. Vanhan, pienikokoisen "sikaarilaatikon" käyttöjärjestelmänä on Ubuntu. Ubuntun uusin versio (sen graafinen työpöytä) on muutoin ihan hyvä mutta työpöydän etäkäyttäminen on hieman hankalaa. Siksi olen sijoittanut työpöydälle valmiiksi kuvakkeen, jolla saan käyttööni bash komentotulkin. Useimmat toimet suoritankin komentorivin komennoilla tai bash-skripteillä. Gsm-pistorasia kytkee virran tietokoneeseen, reitittimeen, ip-kameraan ja pieneen näyttölaitteeseen. Siitä eteenpäin etäkäynnistyminen on kohtalaisen monimutkainen tapahtuma. Loma-asunnossa ei kannata pitää kiinteää nettiyhteyttä, koska yhteyden käyttö on satunnaista ja ajoittaista.

Reititin ottaa nettiyhteyden nettitikulla, liittymänään prepaid mobiililaajakaista. Liittymää myydään ilmoittamalla maksiminopeudeksi 4 megabittiä. Esitteessä on varauma toteutuvasta yhteysnopeudesta. Tyypillisen nopeuden alarajaksi ilmoitetaan muistaakseni 0.2 megaa. Tämä on lukijasta riippuen lähinnä hyvä tai huono vitsi. Kun oli välttämätöntä asentaa linuksiini wine ip-kamerani käyttöön saamiseksi (kamerassa on vain windows asennusohjelma eikä sopivaa gurua ollut lähimaillakaan), näytti latausnopeus olevan jotain 20-30 kilobitin luokkaa ja lataus kesti hyvän joukon toista tuntia. En ihmettelisi vaikka sama etanailmiö olisi mahdollinen myös jossain Tampereella. Operaattoreita ei todellakaan näytä kiinnostavan palvelujensa tosiasiallinen parantaminen. Mikä heitä kiinnostaa, sen kai tietävät useimmat. Nettitikkuna käytän vanhaa tikkua Huawei e220. Surkeasta nopeudesta riippumatta se on näyttänyt saavan yhteyden kohtalaisella todennäköisyydellä. Jos yhteyttä ei syntyisi, voisi gsm-pistorasialle antaa komennon "paas katkasten yhteys imatran voimaan" ja lähteä vaikkapa halonhakkuuseen. Sekä tietokone että ip-kamera on liitetty reitittimeen eternetkaapelilla. Yksinkertaisuuden vuoksi etäkoneen wlanin käyttö on estetty. Langaton verkkoyhteys tukiasemaan on kyllä muilta koneilta mahdollinen. Etäkäyttöohjelmana on Teamviewer, koska sitä käyttäen etäkoneen ip-osoitetta ei tarvitse tietää vaan yhteys saadaan konekohtaisella numerotunnuksella. Vnc olisi etäohjelmana kätevämpi, mutta nettitikulla saadun yhteyden ip-osoite on milloin mitäkin ja saattaa vaihtua aivan yllättävästi. Osoitetta vahtivan skriptin kehittäminen ja sen käyttäminen vikasietoisesti saattaisi olla mahdollista, mutta ei minulle.

Linuksin käynnistyksestä pitää tehdä täysin automaattinen. Käynnistyrutiinit eivät saa kompastella. Biosissa pitää tehdä asetus, jolla ohitetaan koneen virtakytkin. Näin kone käynnistyy, kun se saa sähköä. Vaikka etäkoneen käyttäjä ei tarvitse etäkoneen näyttölaitetta, pitää sen olla kytkettynä, ainakin minun "sikaarilaatikossani". Käynnistysrutiinien viilauksella tämä pikku kömpelyys olisi varmaankin vältettävissä. Toisaalta kuka hullu nyt käyttäisi tietokonetta ilman näyttöä (viisas lausuma ehkä peräisin windows-maailmasta). Linuksia ajetaan tässä tapauksessa pääkäyttäjänä. Pääkäyttäjän salasana on tietenkin asetettu, mutta salasanan kysely käynnistyksessä pitää ohittaa. Varmistaakseni sen, että kone pääsee nettiin ennen etäpalvelimen käynnistystä olen laatinut vielä pikku skriptin. Pommitan silmukassa pyörien erästä netissä olevaa palvelinta, joka kertoo koneen ip-osoitteen. Silmukalla muodostetaan "dynaaminen" viive. Kun nettitikku on saanut yhteyden valmiiksi (minulle tuntemattomista syistä se kestää muutaman minuutin), tullaan silmukasta ulos ja tarvittavien ohjelmien käynnistys jatkuu. Nettiyhteyden testaus tapahtuu komennolla curl -s "http://whatismyip.org/". Voit kokeilla komentoa (ilman silmukkaa) suoraan linuksin komentotulkissa. Viivesilmukka on hyvin yksinkertainen. "Pommitettava" palvelin huomaa tykityksen vasta kun yhteys syntyy. Siis "pommittaja" ampuu pelkkiä huteja ja osumalla poistutaan silmukasta. Osumia tulee vain yksi eikä kukaan hermostu "siellä toisessa päässä". Käytin ensimmäisissä kokeiluissa kiinteää viiden minuutin viivettä, mutta akrobatia on aina viehättänyt, siksi viivesilmukka. Rouva on kylläkin ollut tyytyväinen, kun en moneen kymmeneen vuoteen ole tehnyt kärrynpyörää olohuoneessa. Yhteyden synnyttyä skripti käynnistää Teamviewerin taustaprosessina. 

 Viimeksi skripti käynnistää Firefox:in ja näyttää ip-kameran verkkosivun reitittimen luomassa lähiverkossa. Tätä ip-kameraa (Vilar) voidaan komentaa nettisivulta - esimerkiksi käännellä eri suuntiin - etäohjauksen sijasta etanaohjata hitaasta mobiililaajakaistan yhteydestä johtuen. Kameraa katsellaan vain etäyhteyttä käyttäen. Huomasit silmukkakuvauksesta tai ehkä omasta kokeilustasi, että etäkoneen (siis myös oman koneesi) ip-numeron selvittäminen on helppo juttu. Saadun ip-osoitteen avulla kameraa voisi katsella selaimellakin netin yli, mutta ip-osoitteen kummallisen vaihtelun takia meidän periferiaoloissamme netin yli katseleminen mobiililaajakaistaa käyttäen sisältäisi niin monta "pikku juttua", että Teamviever saa palvella tässä tapauksessa. Hyvällä onnella saadaan täydellisen pimeyden sijasta pitää vähän lumista etätalvea.

Etäterveisin Alastarolta tammikuussa 2012

Hannu Haapasaari