Windows kasi beta
Päätin ottaa kokeiluun Windows 8 beta-version. Miksi. Kun sen oletustyöpöytä näyttää vähän saman laiselta kuin on kännykässä Nokia Lumia. Pitäisikö siis ottaa käyttöön myös Lumia, entisen HTC:ni tilalle. Itse asiassa me odotamme, että uusi olisi aina jollain tavalla parempi kuin entinen. Windowsin eri versioiden vähitellen kehittyessä paremmiksi on myös käyttäjän pinnaa koeteltu. Käyttikset ovat kasvaneet ja samalla on niiden hitaus tupannut lisääntymään. Möhkö on tahmeampi kuin ketterä pikku kirppu. Tahmeuden huippusaavutus lienee ollut Windows Vista. Toimihan se tietenkin kohtuullisesti, kun piti sovellusten määrän pienenä ja siivosi kaiken aikaa. Tämä uusi varmaankin on erinomainen - saa nähdä.
Windows 8 kokeiluversio löytyi netistä helposti ja Elisa-neiti oli suosiollisella päällä 2.5 gigan latauksen aikana. Ubuntun poltto-ohjelmalla tein käynnistyvän DVD:n. Tuttu työkalu tahkosi eikä aikaakaan kulunut kohtuuttomasti. Valitsin koneeksi vanhan Acerin läppärin, johon olin Vistan lisäksi asentanut Linux Peppermintin. Jos homma jotenkinkaan onnistuu, läppäri kulkee sitten mukana myös maaseudulle. Siinä on ihan hyvä näyttö ja kohtuullisesti vääntöä.
Asennus pyörähti käyntiin. En kertonut asennusohjelmalle tai koneelle tai kellekään, että olin ajatellut jättää mahdollisen kompastusesteen, Linux-windows dualbootin, asennuksen haasteeksi. Siis suoraan vain toimiin ilman mitään valmisteluja. Melkein voisi veikata, että useimmin uuden jakelun asentamiseen tarvitaan ainakin kaksi konetta. Se toinen on "varalla" ongelmien selvittämiseen netin avulla. Windowsin asennuksella on tapana kysyä ns. "Product key":tä. Tämä oli uskollinen tavoilleen. Kokeilin ensin ilman PK:tä ja sitten heittää kyselykenttään jotain ja viimeksi erään omistamani Windows:in PK:tä. Olin jo valmiiksi asennoitunut käymään netissä, mutta yrittäähän pitää, kun työn alla oli ilmainen kokeiluversio. Eipä ollut Bill Gatesin porukka hukannut vainoharhaisuuttaan. PK löytyi netistä ja asennus nytkähti eteenpäin.
Windows on aina ollut vähän kuin Euroopan omistaja, vaikka onkin amerikkalainen. Se on rymistellyt asennuksen alusta loppuun tyylillä "pois alta risut ja männynkävyt". Siis kaikki muu sileäksi. Asennusohjelma antoi valita kahdesta vaihtoehdosta. Toinen olisi säästänyt olemassa olevia käyttäjän tiedostoja - toinen ei. Valitsin ensin mainitun. Samalla muistui mieleen vanha suomalainen sanonta "Kokenut kaiken tietää". Epäilin, ettei vaan toteutuisi sen jatko "vaivainen kaikki kokee". Niinhän siinä kävi ettei siitä mitään tullut. Asennus eteni ja kahvipannu pulputti. Kun työmaalla sitten oli hiljaista, piti tarkistaa tilanne. Homma oli juuttunut ja sanoma oli suunnilleen niin, ettei asennusta voida jatkaa. Siispä käyttöön suunnitelma kaksi. Annetaan asennuksen putsata levystä osio. Tässä olisi huolellisuus ja lukutaito saattanut auttaa. Kun minulla ei kumpaakaan ollut riittävästi, pysähtyi asennus seuraavaan ongelmaan.
Tämän jälkeen väärinkäytin vähän erästä vanhaa Linux:in asennus-CD:tä. Aloitin Startcom Enterpise:n asennuksen niin, että jakelu saisi käyttöönsä koko kiintolevyn. Kun se oli saanut levyn formatoitua, katkaisin homman ja aloitin Windows 8:n asennuksen alusta. Nyt ohjelmalla olisi käytettävänään koko levy eikä minulla mitään sen vanhoista tiedoista. Ohjelma huomasi, että linux oli tehnyt liian pienen osion asennusta varten ja että se lisäksi oli väärää tyyppiä. Olisi pitänyt olla NTFS. Osion muokkaus sujui vaivattomasti asennsuohjelman omien valintojen avulla. Kaiken kaikkiaan aika monien "pikku juttujen" jälkeen kasi oli kuta kuinkin käyttövalmis. Helpoin tapa tehtävän suorittamiseksi olisi kantaa kaupasta kotiin uusi kone jossa on valmiina uusi käyttis. Virallinen jakelu tullee aikanaan, joskus vuoden lopulla, sisältämään ongelmattoman ja selkeän asennusohjelman. Jos entinen käyttis on ollut jokin Windows etkä piittaa vanhojen tietojen menetyksestä, niin ei muuta kuin rahat tiskiin ja menoksi. Harrastaja hakee mielellään ilmaisen kokeiluversionsa koneeksi jonkin epäkelvon vanhan louskun, että haasteet tulevat tutkituiksi ja voitetuiksi.
Kaupallisuus on enemmän tai vähemmän näkyvästi esillä kaikissa nykyohjelmissa ja järjestelmissä. Näin on myös kasissa. Lukija ja kokeilija voi itse arvioida asiaa esimerkiksi Windows 8:n uuden työpöytänäkymän perusteella. Vähän aikaa suhattuani uutuuden näkymissä ja ikkunoissa, kokeilin löytyisikö käyttömahdollisuuksia vanhoille tutuiksi tulleille ohjelmille. Työpöydän perinteisempään näkymään asensin mm. seuraavia tuttuja sovelluksia: Firefox, TotalCommander, IrfranView, OpenOffice, VirtualBox sekä otin käyttöön Apachen ja ftp-palvelimen. Tämä toinen näkymä näyttää ihan siedettävältä - itse asiassa samalta kuin edellisissäkin Windowseissa. Ei huono. Se mainittu toinen tietokone, halpa pikku Acer Ubuntuineen, on ollut käytössä tämän teksin kirjoituksessa, kun kasibeetasta puuttuu skandinäppäimistö. Selailija-musankuuntelija-videoidenkatselija pärjää tässä vaiheessakin alkuperäiskasilla.
Maaliskuun alussa 2012
Hannu Haapasaari
Päätin ottaa kokeiluun Windows 8 beta-version. Miksi. Kun sen oletustyöpöytä näyttää vähän saman laiselta kuin on kännykässä Nokia Lumia. Pitäisikö siis ottaa käyttöön myös Lumia, entisen HTC:ni tilalle. Itse asiassa me odotamme, että uusi olisi aina jollain tavalla parempi kuin entinen. Windowsin eri versioiden vähitellen kehittyessä paremmiksi on myös käyttäjän pinnaa koeteltu. Käyttikset ovat kasvaneet ja samalla on niiden hitaus tupannut lisääntymään. Möhkö on tahmeampi kuin ketterä pikku kirppu. Tahmeuden huippusaavutus lienee ollut Windows Vista. Toimihan se tietenkin kohtuullisesti, kun piti sovellusten määrän pienenä ja siivosi kaiken aikaa. Tämä uusi varmaankin on erinomainen - saa nähdä.
Windows 8 kokeiluversio löytyi netistä helposti ja Elisa-neiti oli suosiollisella päällä 2.5 gigan latauksen aikana. Ubuntun poltto-ohjelmalla tein käynnistyvän DVD:n. Tuttu työkalu tahkosi eikä aikaakaan kulunut kohtuuttomasti. Valitsin koneeksi vanhan Acerin läppärin, johon olin Vistan lisäksi asentanut Linux Peppermintin. Jos homma jotenkinkaan onnistuu, läppäri kulkee sitten mukana myös maaseudulle. Siinä on ihan hyvä näyttö ja kohtuullisesti vääntöä.
Asennus pyörähti käyntiin. En kertonut asennusohjelmalle tai koneelle tai kellekään, että olin ajatellut jättää mahdollisen kompastusesteen, Linux-windows dualbootin, asennuksen haasteeksi. Siis suoraan vain toimiin ilman mitään valmisteluja. Melkein voisi veikata, että useimmin uuden jakelun asentamiseen tarvitaan ainakin kaksi konetta. Se toinen on "varalla" ongelmien selvittämiseen netin avulla. Windowsin asennuksella on tapana kysyä ns. "Product key":tä. Tämä oli uskollinen tavoilleen. Kokeilin ensin ilman PK:tä ja sitten heittää kyselykenttään jotain ja viimeksi erään omistamani Windows:in PK:tä. Olin jo valmiiksi asennoitunut käymään netissä, mutta yrittäähän pitää, kun työn alla oli ilmainen kokeiluversio. Eipä ollut Bill Gatesin porukka hukannut vainoharhaisuuttaan. PK löytyi netistä ja asennus nytkähti eteenpäin.
Windows on aina ollut vähän kuin Euroopan omistaja, vaikka onkin amerikkalainen. Se on rymistellyt asennuksen alusta loppuun tyylillä "pois alta risut ja männynkävyt". Siis kaikki muu sileäksi. Asennusohjelma antoi valita kahdesta vaihtoehdosta. Toinen olisi säästänyt olemassa olevia käyttäjän tiedostoja - toinen ei. Valitsin ensin mainitun. Samalla muistui mieleen vanha suomalainen sanonta "Kokenut kaiken tietää". Epäilin, ettei vaan toteutuisi sen jatko "vaivainen kaikki kokee". Niinhän siinä kävi ettei siitä mitään tullut. Asennus eteni ja kahvipannu pulputti. Kun työmaalla sitten oli hiljaista, piti tarkistaa tilanne. Homma oli juuttunut ja sanoma oli suunnilleen niin, ettei asennusta voida jatkaa. Siispä käyttöön suunnitelma kaksi. Annetaan asennuksen putsata levystä osio. Tässä olisi huolellisuus ja lukutaito saattanut auttaa. Kun minulla ei kumpaakaan ollut riittävästi, pysähtyi asennus seuraavaan ongelmaan.
Tämän jälkeen väärinkäytin vähän erästä vanhaa Linux:in asennus-CD:tä. Aloitin Startcom Enterpise:n asennuksen niin, että jakelu saisi käyttöönsä koko kiintolevyn. Kun se oli saanut levyn formatoitua, katkaisin homman ja aloitin Windows 8:n asennuksen alusta. Nyt ohjelmalla olisi käytettävänään koko levy eikä minulla mitään sen vanhoista tiedoista. Ohjelma huomasi, että linux oli tehnyt liian pienen osion asennusta varten ja että se lisäksi oli väärää tyyppiä. Olisi pitänyt olla NTFS. Osion muokkaus sujui vaivattomasti asennsuohjelman omien valintojen avulla. Kaiken kaikkiaan aika monien "pikku juttujen" jälkeen kasi oli kuta kuinkin käyttövalmis. Helpoin tapa tehtävän suorittamiseksi olisi kantaa kaupasta kotiin uusi kone jossa on valmiina uusi käyttis. Virallinen jakelu tullee aikanaan, joskus vuoden lopulla, sisältämään ongelmattoman ja selkeän asennusohjelman. Jos entinen käyttis on ollut jokin Windows etkä piittaa vanhojen tietojen menetyksestä, niin ei muuta kuin rahat tiskiin ja menoksi. Harrastaja hakee mielellään ilmaisen kokeiluversionsa koneeksi jonkin epäkelvon vanhan louskun, että haasteet tulevat tutkituiksi ja voitetuiksi.
Kaupallisuus on enemmän tai vähemmän näkyvästi esillä kaikissa nykyohjelmissa ja järjestelmissä. Näin on myös kasissa. Lukija ja kokeilija voi itse arvioida asiaa esimerkiksi Windows 8:n uuden työpöytänäkymän perusteella. Vähän aikaa suhattuani uutuuden näkymissä ja ikkunoissa, kokeilin löytyisikö käyttömahdollisuuksia vanhoille tutuiksi tulleille ohjelmille. Työpöydän perinteisempään näkymään asensin mm. seuraavia tuttuja sovelluksia: Firefox, TotalCommander, IrfranView, OpenOffice, VirtualBox sekä otin käyttöön Apachen ja ftp-palvelimen. Tämä toinen näkymä näyttää ihan siedettävältä - itse asiassa samalta kuin edellisissäkin Windowseissa. Ei huono. Se mainittu toinen tietokone, halpa pikku Acer Ubuntuineen, on ollut käytössä tämän teksin kirjoituksessa, kun kasibeetasta puuttuu skandinäppäimistö. Selailija-musankuuntelija-videoidenkatselija pärjää tässä vaiheessakin alkuperäiskasilla.
Maaliskuun alussa 2012
Hannu Haapasaari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti